lauantai 10. maaliskuuta 2012

Ylämäki, Alamäki, Ylämäki, Alamäki...

Eilinen oli aikamoista tunteiden myllerrystä ja alamäkeä, jonka kulkeminen helpottui huomattavasti kun ystävä tuli jakamaan sen kanssani. Aamu näytti alkuun siltä, että sama jatkuu. MUTTA!! Kuinka voisi olla hymyilemättä kun näkee keittiön pöydällä kimpun auenneita leikkokukkia (kuvassa). Kiitos ihana! Onni tosiaan syntyy pienistä asioista!

Alamäki vaihtui hiljalleen yhä enemmän ylämäeksi kun ylitin itseni luennoilla. Luennoilta suuntasin pitkästä aikaa mummin luokse, joka paistoi minulle lettuja..niin herttaista!! Tulin kotiin ja sain yllätysvieraita,,mahtavaa, sillä nykyään ei enää juuri kukaan tule kylään erikseen sopimatta. Tässä päivässä on ollut kaikki ainekset ylämäkeen.


Pohdin muuten eilen illalla aika pitkään hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyviä asioita. Tueksi hain netistä tietoa, jota löytyy PALJON! Päällimmäiseksi jäi ajatus siitä, että oma mielemme ja sielumme on asia, jonka hyvinvoinnin mittaamiseen ei ole olemassa lääketieteellisiä testejä tai joista ei voi ottaa koepalaa. Oma kokemuksemme on kaikista merkityksellisintä. Käytin hyvän tovin aikaa pohtiakseni kuinka itse voin ja kuinka voisin toimia voidakseni paremmin. Luin juttua elämän hidastamisesta ja sitä kautta nautinnollisuuden lisäämisestä. Samalla tein päätöksen, että viikon ajan pyrin "uhmaamaan" itseäni. Aloitin heti tänä aamuna ja jätin pedin petaamatta ;) Jännityksellä odotan, mitä muuta hurjaa keksin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tietoja minusta

"Vain taivas kattona" on mottoni. Se kuvastaa minua, ajatusmaailmaani ja tapaani elää. Harrastukseni ovat pääsääntöisesti urheilullisia, mutta olen kiinnostunut myös mm. sisustamisesta, valokuvaamisesta, käsitöistä sekä kauniista asioista ja esineistä. Olen innostunut terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista. Ammattini kautta pyrin vaikuttamaan edistävästi myös muiden terveyteen ja hyvinvointiin. Aloitin blogin kirjoittamisen kahdesta eri syystä. Ensinnäkin siksi, että arjessa tapahtuu paljon pieniä mukavia asioita, joita ei sitten vähän ajan päästä enää muista ellei niistä jätä itselleen jälkeä. Päiväkirjaa en kirjoita, joten tämä on jotain sinne päin. Toiseksi siksi, että minun tulisi valokuvattua enemmän. Blogin myötä kannan kameraa eri tavalla mukana ja sitä kautta voin vain oppia paremmaksi kuvaajaksi. Toivon, ettet käytä kuviani ilman lupaani. Tervetuloa lukemaan blogiani!